14 Nissan 5776 / 22. huhtikuuta 2016
Kuinka kauan, OI HERRA, kuinka kauan?
Tämä on Jumalamme, jota olemme odottaneet…
Ensimmäisenä pesachin iltana vietetään juhlaa sederiksi (järjestys) kutsutun aterian äärellä. Silloin muistellaan varhaisten päivien vaatimatonta alkua maistelemalla, koskettamalla, lukemalla ja kertomalla mistä tulimme ja minkä vuoksi! Suolavesi muistuttaa meitä orjuuden kyynelistä. Potkaluu kertoo pääsiäislampaasta, jonka veri vuodatettiin ja siveltiin ovien pihtipieliin, niin että kuoleman enkeli kulki majojemme ohi. Haroset; manteleista, taateleista, rusinoista, kanelista ja hunajasta tehty sekoitus on tahmeaa kuin tiilien muuraamiseen käytetty sementti. Muistelemme egyptiläisiä piiskureitamme. Matsa; reikien viivoina lävistämä happamaton leipä muistuttaa meitä siitä, miten meitä orjina hakattiin, ruoskittiin ja lyötiin keihäänkärjillä. Hiivan puuttumisesta johtuva leivän litteys puhuu ihmistä pullistavan ylpeyden poissaolosta. Jesajan kirjan luvun 53 sanat kuvaavat täydellisesti Messiaan ylle tullutta, oman kansansa puolesta kantamaa, pahuuden aiheuttamaa kärsimystä.
Sederiä pöydän ääressä viettämässä istui perheemme neljästä pojasta kolmen perheistä ja lapsenlapsistamme koostuva joukko. Yksi neljästä pojastamme, joka asuu Helsingissä, vietti samalla tavalla juhlaa oman perheensä kanssa. Liitimme sydämemme yhteen juutalaiskansan ja -valtion kanssa ja kiitimme Kaikkivaltiaan varjeluksesta ja suojasta. Noin 93 % kaikista israelilaisista ja me aloitimme yhdessä uuden taipaleen kohti uutta elämää, uutta toivoa ja uutta voimaa. Mutta meidän kutsunamme on muistaa ja kunnioittaa Häntä, jolle kunnia kuuluu. Elimme uudelleen viimeisen illan Egyptin orjuudessa ennen kuin meistä tuli valtaisa, 650 000 miehen ihmisjoukko, joiden mukana kulkivat naiset ja lapset… aivan kuin nykypäivän henkensä edestä pakenevat pakolaiset. Paluuta tai tietä eteenpäin ei ollut, mutta JUMALA käytti luonnonvoimiaan ja taisteli pakomme puolesta. Luonnonvoimat kuvastavat pakotietämme orjuudesta kansakunnaksi. Kerroimme uudelleen eksodukseen liittyvät ihmeet; ajalta jolloin Jumala ‘teki itselleen kansan, kansakunnan.’
Haggadan keskeinen teema (haggadah on hepreaa ja merkitsee ‘tarinan kertominen uudestaan’) rinnastuu voimallisesti nykyisiin, myrskyisiin aikoihin eläessämme tilanteessa, missä barbaarit ovat porteillamme ja maailma tavalliseen tapaansa suhtautuu Israeliin kylmäkiskoisesti. Kaikki puhuu tavasta, jolla meitä on kohdeltu kautta historian. Juutalaiset ovat 2000 vuoden ajan olleet maanpaossa, antisemitismin, vainojen, karkotusten ja kansanmurhan yritysten kohteina. Ensimmäinen kansanmurhan yritys kuvaillaan Raamatun pääsiäiskertomuksen jakeissa, jotka kuvaavat eksodusta, pakoa Egyptistä. Ihmetyksen ja kunnioituksen vallassa kertaamme Raamatun jakeet, joita esivanhempamme ovat lukeneet ääneen tuhansia vuosia, pitäen samalla mielessä nykytilanteen. ”Esivanhemmillemme tehdyt lupaukset ovat totta nykypäivinä meidänkin osaltamme. Jokaisen sukupolven aikana meitä vastaan on noustu. Mutta Pyhä ja Yksi, siunattu olkoon Hänen nimensä, pelastaa meidät heidän käsistään.”
Vainoaminen johtui heprealaisten menestymisestä; heidän lukumääränsä moninkertaistui ja heistä tuli hyvin voimakkaita ja monilukuisia. Tämä menestys sai egyptiläiset pelkäämään meitä ja tekemään meistä valtion ‘vihollisia’. Syrjivä erottelu sai piiskurit alistamaan meidät orjuuteen. Vaino ylsi kaikkien vastasyntyneitten poikalasten surmaamiseen. Tämä tapahtumasarja on jatkunut 2 000 vuoden ajan ollessamme maanpaossa aina vuonna 70 j.Kr. tapahtuneesta Jerusalemin tuhosta lähtien. Historia on syklistä; ensin meitä siedetään, sitten alkaa syrjiminen, jota seuraa fyysinen vainoaminen ja maastakarkotus tai murhaaminen. Kaikkein kauhein oli natsien valtakausi, jolloin koko maailma joutui sodan ja kärsimyksen syövereihin, ja kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin. Menetimme isämme ja isoisämme. Kärsimys ja pelastus kuuluvat ensin juutalaiselle; joka on valittu ja jolle on annettu sovitus ja pelastus kuoleman vallasta. Emme unohda vaan muistamme… etenkin täysikuun noustessa korkealle tuona iltana; iltana, jolloin pakenimme Egyptistä.
Mutta tuona iltana me israelilaiset otamme aikaa ja kertaamme tapahtumat, muistamme ja iloitsemme! Etuoikeutenamme on kuulua sukupolveen, joka elää ja todistaa ihmeitä, jotka vetävät vertaa ensimmäiselle pääsiäisyölle. Kiitämme sekasorron ja tämän barbaarisen alueen jatkuvan terrorin keskellä. Otamme kiitollisina vastaan uusien maahanmuuttajien aaltoja, jotka välittömästi alkavat juurtua ja kasvaa haasteista piittaamatta. Olemme epäilemättä kaikkien siunatuin ja etuoikeutetuin sukupolvi sitten eksoduksen päivien. ”Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.” Psalmi 102: 13 [Hepreankielinen teksti sanoo: ”Kun HERRA rakentaa Siionin, Hän ilmestyy kunniassaan, sillä tämä on kirjoitettu viimeiselle sukupolvelle.”]
Noro pioneereja alkoi palata 1880-luvulla Liettuasta ja tsaarin Venäjältä. Eikä unohdeta, että heprean herääminen henkiin puhutuksi kieleksi on oleellinen osa ihmeellistä lujitusprosessia, joka jatkuu päivä päivältä. Ihme tapahtui vuonna 1947 Kylmän sodan aikakauden poliittisten toimintasuunnitelmien keskellä. Sekä USA että Neuvostoliitto äänestivät juutalaisten kotimaan puolesta tuon vuoden marraskuussa. Melkoinen ihme!
Vielä ihmeellisempi oli vuoden 1948 untuvikkomaisen juutalaisvaltion kyky ja päättäväisyys. Se koostui vain 600 000 kansalaisesta ja sodan runtelemista, holokaustista selviytyneiden rippeistä. Mistä kumpusi sisu ja päättäväisyys voittaa sotilaallisesti moninkertainen, yhdistyneitten arabivaltioiden sotavoima, joka tähtäsi uuden valtion tuhoamiseen? Samaan aikaan Israelin ilmavoimilla oli ainoastaan yksi Piper-lentokone, ja Jerusalemissa olevilla armeijan joukoilla oli yksi kranaatinheitin, jota siirreltiin naamioituna ja maitotonkassa kannettuna paikasta toiseen. Se sai arabit uskomaan, että israelilaisilla oli useita aseita. Vanerista rakennettuja hämäyssotalaivoja kiinnitettiin Haifan ja Tel Avivin satamien kalastusaluksiin. Huijaustemppu.
Kerromme näitä urhoollisuudesta kertovia tarinoita klassikoksi muodostuneessa filmissämme ‘Apples of Gold’ (Kultaomenia), jonka voit tilata netin kautta.
Suurin aikamme ihme on kuitenkin modernin valtion perustamista seurannut maanpaossa eläneitten paluukokoontuminen maahan; jokaisen Raamatun suuren profeetan kertomalla tavalla. Juutalaiset kaikkialta maailmasta ovat palanneet raamatulliseen kotimaahansa. Heidän joukossaan on holokaustista selvinneitä, arabimaiden vainon ja karkotuksen kokeneita juutalaisia, jotka tulivat mukanaan vain omat vaatteet. Joukossa on myös kehittyneistä maista, Amerikasta ja Euroopasta tulleita. Osa juutalaisista tuli alkeellisista yhteisöistä: Etiopiasta, Jemenistä, Afganistanista ja Intian Mizoramista. Islamilaiset, totalitaariset hallitukset ovat luovuttaneet juutalaisensa.
Huomiota herättävää on myös nykyaikana tapahtunut kuuluisa eksodus entisestä Neuvostoliitosta, jota niinikään muistamme pääsiäispöydässä Egyptistä lähdön rinnalla. Näitä juutalaisia pidettiin aiemmin menetettyinä ja assimiloituina. He löysivät juutalaisen identiteettinsä ja nousivat vastustamaan tukahduttavaa maailmaa ja saivat osakseen huomiota! Heistä tuli maailman juutalaisyhteisön tuella suuri tekijä, joka vaikutti ‘Pahan valtakunnan’ lopulliseen kaatumiseen. Vain sana ‘ihmeellinen’ pystyy kuvaamaan näitä tapahtumia. Me Rawlingsit olimme paikalla ja teimme neuvostojuutalaisten vapautumista edistäneen väkevän filmin. Tuotakin filmiä ‘Gates of Brass’ (Kupariportit) kutsutaan klassikoksi. Myös se on tilattavissa. Jaylle myönnettiin elämäntyöpalkinto tuon ja monien muidenkin filmien ansiosta. Maailman juutalaiskongressi ja knessetin Christian Allies Caucaus (kristillisen yhteistyön komitea) myönsivät sen Jaylle tammikuussa 2016. Mikä etuoikeus onkaan saada toimia pieneltä osalta filmien kautta tässä tarinassa, tai sanoisinko historiassa! [Englanniksi sanaleikki: history – His story = Hänen tarinansa.]
Kaikkivaltiaan ohjauksessa israelilaisperheet, ammattilaiset ja maallikot rinta rinnan, ovat onnistuneet uskomattomalla tavalla sopeuttamaan näitä uusia maahanmuuttajia. Useimmat heistä ovat muuntuneet sortoa pakenevista pakolaisista Israelia nuorentavaksi voimanlähteeksi. Menestys versoi heidän muinaisen kotimaansa maaperästä, joka tarjosi heille paikan, missä olla juutalaisia, vapaita kukoistamaan ja hienoihin saavutuksiin yltämään. He omaksuivat innokkaasti juutalaisen kulttuurin, perinteet ja uskon, jotka heiltä aiemmin oli kielletty.
Oltuaan voimaton lähes 2 000 vuoden ajan ‘Kirjan kansa’ sai valtion muodon melkeinpä yhdessä yössä ja loi alueensa voimakkaimman armeijan, joka koostaan huolimatta luokitellaan yhdeksi maailman voimakkaimmista sotavoimista. Israel osoittaa yhä uskomatonta kykyä torjua hyökkäyksiä ja puolustaa omaa kansaansa päivästä toiseen.
Viime viikolla Hamas asetti palopommin Jerusalemissa liikennöivään bussiin. Kaksikymmentä yksi ihmistä loukkaantui, heistä kaksi vakavasti. Ainoa kuolonuhri oli Hamasin riveissä toiminut 19-vuotias, Beetlehemistä kotoisin ollut palestiinalaisterroristi. Hänkin petoksen ja valheiden uhri. Miten surullista. Viime viikolla löydettiin ja tuhottiin myös kaksi Gazasta Israeliin rakennettua tunkeutumistunnelia. ”Hän, joka varjelee Israelia, ei torku eikä nuku.”
Kertaamme historiamme tapahtumia ja laulamme laulujamme suuren kiitollisuuden vallassa. Ymmärrämme, että huolimatta terroriuhan jatkuvasta paineesta – sekä Iranin ja Libanonissa toimivan Hizbollahin tahoilta että meihin Libanonista tähdättyjen 100 000 iranilaisohjuksen maalitauluna ollen – me kyllä muistamme! Kyllä vain, olimme orjia, mutta nykyään olemme vapaa kansa, jonka ”Jumala on valinnut tehdäkseen itselleen nimen.”
Nykyään muistelemme ja juhlimme historiaamme, jota on eletty tähän päivään asti toivoen, omaa ihmeellistä historiaamme päättäväisesti ja sisukkaasti eläen. Ne meistä, jotka uskovat jumalalliseen läsnäoloon ilmaisemme iloa ja kiitollisuutta uudelleensyntymästä. Liitythän rinnallemme rukoilemaan ja kiittämään HERRA JUMALAA, joka yhäkin varjelee omaa kansaansa.
Hyvää juhlaa!
Meridel Rawlings Jerusalemista..
Otteita artikkelista: Candidly Speaking, Isi Leibler. Jerusalem Post.
What is the question each living person needs to ask?
