Pieni hiljainen ääni, Syyskuu 2020
Kallisarvoiset kuuntelevat ystävät! Elul/Tishri 5781 Syyskuu 2020 Seuraavat Kirjoitusten kohdat tulivat mieleeni valmistautuessani tämän kirjeen kirjoittamiseen. ” Hän, joka istuu taivaassa, nauraa…” Psalmi 2:4” Elonaika on ohi, kesä on lopussa, mutta me emme ole saaneet apua.” Jeremia 8:20 ”Vesipurot juoksevat silmistäni…” Valitusvirret 3:48 Teshuvah, parannuksenteko on tulosta siitä murhenäytelmästä, josta II Mooseksen kirjan luku 32 opettaa. Tuo aika oli tuhoisaa Jumalan kansalle. Mooses oli ollut Jumalan läsnäolossa vuorella. Heidän palatessaan leiriin Joosua sanoi Moosekselle kuultuaan metelöinnin:”Leiristä kuuluu sodan ääniä.” Mooses vastasi: ”Ei se ole voitonhuutoa eikä tappion valitusta. Minä kuulen laulua.” RK II Moos 32:17-18 Järkyttynyt Mooses, jonka iho yhä hohti Jumalan kohtaamisesta, katseli Israelin epäjumalanpalvontaa uskomatta silmiään. Kultaista vasikkaa palvoivat juopuneet, alastomat, vääntelehtivät miehet. Mooses oli kohdannut taivaan joutuakseen kasvotusten tämän helvetin kanssa. Laintaulut, jotka sisälsivät hänen kansalleen avaimet viisauteen, menestykseen ja pitkään ikään, olivat hänen käsivarsillaan. Sydän särkyneenä ja epätoivoisena hän murskasi ne. Hän kysyi suoraan kasvotusten veljeltään miksi tämä oli sallinut moisen. Aaronin heiveröinen vastaus kuului: ”Sinähän tiedät, että tämä kansa on taipuvainen pahaan.” [ Englanninkielinen versio sanoo: heidän sydämensä on …] II Moos 32:22 Siitä hetkestä lähtien Israel oli eksyksissä, …