Herran neuvo on tunnettu niille, jotka Häntä pelkäävät… Psalmi 25:14
Maaliskuun alussa oli purim-juhlan ensimmäinen päivä, ja koko Israel vietti juhlaa. Tämä on yksi lempijuhlistani – aika ottaa rennosti, nauttia ja lähettää pikkuleipiä, kakkuja ja suklaata perheenjäsenille, naapureille ja ystäville. Aivan kuten meitä opetetaan tekemään Esterin kirjan kohdassa 9:22. Tämä historiallinen kertomus varmistaa sen, että muistamme Jumalan teot juutalaiskansan säilyttämiseksi ja juhlimme niitä.
…muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille. Ester 9:22
Tuossa se tulee ilmi… meidän HERRAMME Jumala on kukistanut vanhat vihollisemme ja käskenyt omia lapsiaan muistamaan: viettämään juhlaa, pitämään tämän vapautuksen ja pelastuksen ajan mielessään sukupolvesta sukupolveen! Mitä se opettaa meille Isä Jumalasta? Kuten edesmennyt Billy Graham sanoi: ”Haluan oppia tuntemaan Jumalan yhä paremmin ja paremmin. Vaikka eläisin miljardi vuotta, olisin päässyt vasta alkuun!”
Joten mennessämme arkisille asioille postiin, ruokakauppaan tai bensa-asemalle, niin näemme juhlivia lapsia ja aikuisia, jotka ovat pukeutuneet lumihiutaleiksi, Supermiehiksi, Gandheiksi, prinsessoiksi, kuningatar Estereiksi, Donald Trumpeiksi, enkeleiksi, perhosiksi, Mooseksiksi, TinTineiksi ja sadoiksi muiksi hahmoiksi. Tänä aamuna pankkivirkailija oli karjapaimentyttö pyssyineen kaikkineen. Hassuttelun aikaa! Ja me kyllä iloitsemme. Vaikka sydämiämme painaakin Syyrian rajojen sisäpuolella Damaskoksen lähiöissä jatkuva tappaminen, kun koko maailmaa näyttää olevan täysin kykenemätön lopettamaan viattomien tappamista. Meidän rukouksemme asian puolesta huomioidaan taivaallisessa valtaistuinsalissa. Lähetetään muistilappu Assadin ja Putinin ja heidän hallitustensa toiminnasta!
Saatat ihmetellä valintaani alun raamatunlauseeksi. No, vietimme maaliskuun alun iltana purimia neljän poikamme: Davidin, Chrisin, Joshin ja Danielin kanssa. Chris ja hänen kaunis vaimonsa Terhi sekä heidän identtiset 11-vuotiaat kaksosensa olivat käymässä luonamme Suomesta. Joten juhlimme ILOLLA myös yhdessäoloamme. Istuessamme ruokapöydässä ja keskustellessamme mieleeni nousi tapahtuma, jonka haluan kertoa teille.
Illallispöydässä mieleeni nousi hieno tapahtuma vuoden1976 keväältä. Olimme saapuneet Israeliin pääsiäisenä asettuaksemme tänne kokoaikaisesti. Olimme tulleet laivalla Italiasta Haifan satamaan elettyämme Etelä-Ranskassa kaksi vuotta. Sitä ennen olimme olleet kaksi vuotta Etelä-Amerikassa ja sitä ennen Filippiineillä! Kehotan tilaamaan ja lukemaan kirjamme ‘Fishers and Hunters’ (Kalastajia ja metsästäjiä), joka kertoo yksityiskohtaisesti noista ajoista.
Poikamme olivat aloittaneet hepreankielisissä kouluissa ja tarhoissa: David oli peruskoulun 2. luokalla, Chris lastentarhassa ja Josh 2-3 -vuotiaiden aloitusryhmässä. Jay opiskeli hepreaa Haifan yliopistolla. Itse oli lähellä kotia olevassa ulpanissa, koska sillä tavalla pystyin kävelemään pienten lasten tarhaan ja tuomaan Joshin kotiin puolilta päivin. Olimme aika tyypillinen maahanmuuttajaperhe, joka oli muuttanut sinne mukanamme vain yllämme olevat vaatteet ja suuret toiveet. Niillä eväin aloitimme uudelleen elämämme ihkauudessa maassa ja kulttuurissa. Olot eivät todellakaan olleet sitä, mihin Kanadassa olimme tottuneet…
Sinä keväänä kielikoulu vei meidät kiertoajelulle kauniiseen Zikron Jakobiin, joka sijaitsee noin 40 minuutin ajomatkan päässä Haifasta etelään. Se sijaitsee Karmelvuoren huipulla, ja sieltä on näkymä Välimerelle. Sieltä ja tasangolta paroni Rotschild osti arabeilta maata 1800-luvun lopulla ja istutti laajoja viinitarhoja. Hänen suunnitelmansa oli luoda pysyviä työpaikkoja ja paikallisyrityksiä. Kiertomatkaamme kuului käynti kuuluisassa viininvalmistamossa… mutta matkan varrella opintoryhmämme poikkesi hautausmaalle, minne Rotschildit on haudattu. Hepreankielisessä kirjoituksessa madame Rotschildin haudalla, joka oli meitä vastatulleita varten käännetty englanniksi, luki:
”Häntä rakastettiin paljon sen ansiosta, että hän pelkäsi [kunnioitti] Jumalaa.”
Tuo ainutlaatuinen, tätä henkilöä koskeva hautakirjoitus sävähdytti minua välittömästi. ”Millainen henkilö tämä madame oli?” ihmettelin. Hänen on täytynyt olla varsin erityinen, koska oma perhe kunnioitti häntä suurimmalla mahdollisella kunnianosoitukselle viitaten hänen uskoonsa Jumalaan. Uteliaisuuteni sai voiton ja sovin liittyväni ryhmään vasta sen lähtiessä pois kylästä. Jätin väliin vierailun viininvalmistamossa voidakseni viettää vähän enemmän aikaa tuolla haudalla. Ryhmän lähdettyä jäin tuon huolella hoidetun haudan äärelle. Siinä lepäsi yksi Israelin matriarkoista. Miten outoa tehdä moista, siis arkisesti ajatellen… tunsin kuitenkin vetoa jäädä siihen hetkeksi. Kuin liimautuneena tuohon paikkaan koin kuuluvani sinne – jostain syystä. Mikä olikaan tämä ihana, lohduttavan hyvinvoinnin ja hyväksymisen tunne, jota minä, vastatullut maahanmuuttaja tunsin? Siinä minä olin ja tunsin olevani kotona Israelissa siinä pyhitetyssä paikassa, joka oli omistettu madame Rotschildin jäänteille; selkeistä keskinäisistä eroavaisuuksistamme huolimatta. Valtaanottava tunne yhteenkuuluvaisuudesta… lohdutti minua. Aivan kuin minut olisi leikattu samanlaisesta kudelmasta. Tiesin kuuluvani joukkoon ja antaisin vielä oman osani kokonaisuuteen! Israelilaisen hautausmaan hiljaisessa yksinäisyydessä nautin tietoisesti äänettömyydestä ja ikuisen hiljaisuuden tunnosta. Hetki oli hyvin henkilökohtainen.
Kun ihminen kokee historian siipien havinan tai kohtalon tai ikuisuuden kutsun… täysin erilainen ulottuvuus meidän 24/7 aikarajojemme ulkopuolelta astuu tilanteeseen. Lupa vilkaista ikuisuuteen – menneeseen, nykyiseen ja tulevaan – ei anna sijaa pelkille sanoille. Oma rajallinen hetkeni ympäröitiin ja sitä laajennettiin ajassa taaksepäin ja eteenpäin tuossa täydellisen hiljaisen levon hetkisessä. Olin vain päätynyt siihen ja minut oli vedetty siihen vastatustamattomalla tavalla. Ja kauniisti. Sallin itseni levätä siinä täydellisessä rauhassa.
Odottamatta lävitseni kaikui hiljainen ääni. Voin kuvata sitä absoluuttisen todelliseksi, näkymättömättömäksi pieneksi hiljaiseksi ääneksi, joka koskaan ei ole väärässä, ei milloinkaan. Olen oppinut perustamaan elämäni sen todenmukaisuudelle. ”Sinä tulet olemaan madame Rotschildin kaltainen; rahavaroja virtaa käsiesi kautta!”
Luja toteamus oli
uskonjulistus
ja lupaus eliniäkseni!
Tuon ilmestyksen paino tuli ylleni ja sisimpääni; se EI ollut peräisin minusta itsestäni. Siunattu Totuuden Henki puhui täydellisellä varmuudella eikä minulla sen vuoksi ollut syytä epäillä tai epäröidä. Nuo sanat putosivat sydämeeni, sieluuni, henkeeni, kehooni. Ne imeytyivät, niistä tuli osa omaa DNA:tani tuosta hetkestä lähtien tähän asti. Elämäni oli ikuisesti kiinnitetty ylhäällä vallitseviin seikkoihin. Lähdin tuolta paikalta uudistuneena, tietäen, että voisin päivittäin luottaa YHTEEN todelliseen ystävään ja oppaaseen kuolemaani asti.
Siitä päivästä lähtien ymmärsin, että kallisarvoinen pioneeri, madame Rotschild rakasti Israelin Herraa Jumalaa ja oli oppinut ennen muuta luottamaan Häneen yli kaiken muun. Hänelle Jumala oli hyvien lahjojen antaja, joka auttoi häntä elämäntehtävässä, mikä oli sammuttaa tämän janoisen maan tyydyttymätön jano. Sama Pyhä ja Yksi veti minut lähelle ja salli minun saavan annoksen uskon ikuista perintöä. Siitä tunnen nyörää kiitollisuutta. Hän ja yksin Hän on kiintopisteeni, kohdistuskohtani. Ja myös sieluani rakastava Jumala.
Katsellani taaksepäin siihen täyteläiseen ja ainutlaatuiseen elämään, jota Jay ja minä sekä poikamme ovat siunauksena saaneet nauttia, selostin meidän miesjoukollemme: ”Minä näen niin, taloudelliset tarpeet olivat yksinkertaisesti se öljy, jota tarvittiin uskonkoneiston juoheaksi toimimiseksi. Ne eivät olleet elämämme keskeisiä kiintopisteitä. Meillä ei milloinkaan ollut tarvittavia varoja yhteenkään projektiin, jotka HERRA eteemme toi. Hän vaati meitä luottamaan itseensä. Sitä useimmat johtokunnat ja yhteistyötahot eivät milloinkaan ymmärtäneet. Me emme ymmärrä, vaan me olimme päättäneet luottaa ja totella. Ja tämä malli toimii!”
Voit katsella tämän linkin kautta Rotschildin perheen kaunista muistopuutarhaa. http://www.ramat-hanadiv.org.il/en/content/gallerypage/memorial-gardens-gallery
Kirjeeni kiittää teitä kaikkia rakkaudenlahjoistanne, joita elämäämme perheenä olemme saaneet. Kiitämme myös Israel Visionin ja Still Small Voice -toiminnan saamista lahjoista. Aluksi olimme vanhempia, sitten Jay aloitti ohjelmatuotantotoiminnan:150 dokumenttia, satoja Jerusalemissa kuvattuja puheohjelmia televisiolle. Lisäksi henkilökunnan palkat, elinkustannukset ja kaikki palvelutehtään liittyneet matkakulut. Minä johdin työtä seksuaalisesti hyväksikäytettyjen parissa eri maissa pitäen seminaareja, antaen sielunhoitoa ja kirjoja kirjoittaen. Jay sanoo, ettei kokonaisbudjettia voisi edes laskea. Pidämme tarkkaa kirjanpitoa ja maksamme verot eri viranomaistahoille. KAIKKI kunnia kuuluu Jumalalle. Juhliessamme muistutin perhekuntaa illallispöydässä siitä, että olemme aina antaneet avokätisesti ja avosydämisesti, emmekä milloinkaan ole kärsineet puutetta. Silti…elämme jatkuvasti vain päivän kerrallaan.
Monet teistä ovat kehottaneet minua lepäämään, toiset taas kyselevät milloin lähden Nepaliin. Toivon todella pääseväni sinne yhdessä lasteni ja lastenlasteni kanssa. Vaan nyt minua tarvitaan täällä perheen parissa. Jay toipuu ja voi hyvin, mutta hän väsyy helposti. Minun tehtäväni on pitää häntä silmällä. Se on tarpeen, sillä hänellä on taipumus huhkia liikaa – ja sitten pitää levätä.
Kiitos kirjeistänne. On hyvin ilahduttavaa saada lukea kuulumisistanne ja nähdä käsialaanne. Joten sydämeni on täynnä kiitollisuutta tänäänkin ILOSTA olla elossa, ILOSTA olla osa ihmeellistä kansakuntaa, joka viettää 70. vuottaan, ILOSTA omata voimia ja terveyttä, ja ILOSTA omasta perheestä sekä viimeksi vaan ei vähiten ILOSTA omasta työstäni. On kovin hienoa olla vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. Rukoukseni on, että tämä viesti tavoittaa teidät hyvinvoivina ja terveinä samalla kuin sielunnekin kukoistaa.
Rakkaudellisin terveisin
Meridel Rawlings PhD. Box 84156, Mevasseret Zion, 9079097 ISRAEL