Pieni hiljainen ääni kiittää! – Chesvan – Kislev 5779 / marraskuu 2018
Shalom! Joka vuosi marraskuun alkupuolella, ennen 11.11. vietettävää I maailmansodan päättymisen muistopäivää, minä Jay, ajattelen isääni Victor Alloway Rawlingsia. Hän astui vapaaehtoisena Kanadan armeijan palvelukseen jättäen taakseen raskaana olevan vaimonsa ja rakkaansa, kuten niin monet sadat tuhannet toisetkin miehet. Äitini sai huhtikuussa 1945 sähkeen, jossa kerrottiin Victorin kaatuneen 28-vuotiaana hänen ollessaan vapauttamassa Alankomaita natsien kauhuista II maailman sodan aikana. Victorin kuolema – jokaisen rakkaan omaisen kuoleman tavoin – oli surullisen traaginen tapahtuma kaikille hänet tunteneille. Hän kaatui 9. huhtikuuta 1945, siis kolmisen viikkoa ennen aselepoa, eli natsien antautumista Liittoutuneille. Antautumisopimus allekirjoitettiin 8. toukokuuta 1945. Päivästä tuli Euroopassa saavutetun voiton muistopäivä. En usko äitini milloinkaan päässeen yli kärsimästään menetyksestä. Olin silloin 2 kuukauden ikäinen. Minulla on isäni lähettämä, hänen kuvittamansa rakastava kirje, jonka hän kirjoitti minulle vain viikkoja ennen kuolemaansa. Se on aarre. Onneksi kaikeksi voin vakuuttaa, että isäni oli uskova ja näen hänet vielä eräänä päivänä; kohtaamme taivaissa. Victor Rawlingsin muotokuva, jonka lapsenlapsi James Christian Rawlings on piirtänyt. … meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden. Näin meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä …






