Kallisarvoiset ystävät!
”…eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on …”
1. Johanneksen kirje 3:2 RK
[Käytetty englanninkielinen käännös ilmaisee hieman toisin: … mitä meistä tulee, se ei vielä ole tiedossa. Mutta tiedämme, että Hänen ilmestyessään me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan, sillä me näemme Hänet sellaisena kuin Hän on…]
Jay ja minä olemme II maailmansodan sukupolvea. Jay muistaa, miten hänen Kanadan Victoriassa olleen kotinsa ikkunat pimennettiin. Hän kauhistui ilmahälytyssireenien ääntä, koska hänen äitinsä piteli häntä tiukasti sylissä itkien samalla pelosta. Jay ei muista ulkonaliikkumiskieltoa. Jayn isä, Vic, ei koskaan palannut kotiin. Hän kuoli 28-vuotiaana yhtenä kanadalaisista sotilaista, jotka vapauttivat Alankomaiden Deventerin natseilta.
Minä muistan sokerin, kahvin ja lihan säännöstelyn. Isäni Don oli poissa vuodet 1941-1945 palvellessaan ilmavoimissa. Muistan myös hänen paluunsa odottamisen ja seisomisen asemalaiturilla. Vanha höyryveturi veti täynnä sotilaita olevan junaa, joka pysähtyi kirskuen. Juhlinta oli villiä. Isä käveli meitä kohti mukanaan lahjoja kaikille. Muistan erityisesti tuon aikakauden musiikin, olihan kotini täynnä musiikkia.
Ne olivat vaikeita vuosia. Jay ja minä opimme monia erittäin arvokkaita seikkoja jo hyvin varhaisina vuosina. Listan ykkösenä oli ymmärrys, ettei maailman pyöri meidän minuutemme ympärillä.
”Jumala ei keskity tekemään sinua onnelliseksi juuri tällä hetkellä. Hän työstää jatkuvasti omaa rajatonta täydellisyyttään sinua varten. Sitä, joka löytyy Kirjasta.”
Oswald Chambers
Toivon, että kotimaassasi vietettiin holokaustin muistopäivää. Vai onko se julistettu vanhentuneeksi? Uskon, että ihmiset kaikissa niissä maissa, joita II maailmansota kosketti kyllä muistavat! Etenkin äidit.
Rukoillaan tietenkin jokaisen sodassa olevan kansakunnan puolesta. Monet Afrikan maat ovat El Shaba -järjestön ja muidenkin terroritekojen kourissa. Israel ottaa jatkuasti vastaan pakolaisia Ukrainasta sekä ukrainanjuutalaisia.
Sydämeni on herkän altis taivaan auktoriteetille.
Haluan pysyä herkkänä Hänen ikuisille suunnitelmilleen ja tarkoituksilleen.
Teitä koskeva rukoukseni on: Muistakoon ja nähköön vanhempi sukupolvi tämän: nykyäänkin Israel yhä elää aikaa, johon kuuluvat pimennykset, pommisuojat ja sireenit. Olemme jatkuvasti hyökkäysten kohteena. Meillä on yhä sodan vuoksi leskiä ja orpoja. Mikään ei ole muuttunut meidän osaltamme. Rukoilen, että teidän sydämenne pehmenevät. Toivottavasti jaatte tätä kirjettä lapsillenne ja heidän lapsilleen, jotta he rukoilevat herkällä sydämellä Israelin puolesta tänä haavoittuvana aikana.
”Sen kirkkauden [glorian ja kunnian], jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”
Johanneksen evankeliumi 17:22 RK
Jeesus löysi minut pehmeästi ja hellästi sotavuosien aikana. Hän sytytti sieluni valot, ja ne ovat pysyneet päällä siitä lähtien. Olen hyvin kiitollinen. Hän voi tehdä niin kokonaisille kansakunnille.
Jeesus, mikä ihme oletkaan.
Niin hellä, hyvä ja sävyisä,
aamutähden lailla loistava.
Jeesus, mikä ihme oletkaan.
(Englanninkielinen laulu)
Yksi juutalaiskansaa koskeva ihme on tämä: he kieltäytyvät unohtamasta rakkaitaan. Kaikkivaltias kirjoittaa heidät omien kättensä hipiään.
Pysähdyn pohdiskelemaan Israelin modernien aikojen historiaa; sen menneisyyttä ja nykyisyyttä. Viime viikolla sireenit ulvoivat kutsuen kansakuntaa pysähtymään paikoilleen ja seisomaan huomioasennossa ja muistamaan holokaustin uhreja. Israel muistaa. Toisin kuin sotilaat suurissa sodissa nämä uhrit olivat puolustuskyvyttömiä yksilöitä ja perheitä. Hitlerin ”katalat viholliset” olivat isoisiä, isoäitejä, poikia, tyttäriä, veljiä, sisaria ja pikkulapsia. Ehkä vastauksesi kuuluu: ”Miksi juutalaiset eivät voi päästää irti, luovuttaa? Heidän on jo tarpeen antaa anteeksi ja unohtaa.”
Jos sinulla on ollut etuoikeus kuunnella holokaustista selviytynyttä henkilöä ja hänen kertomaansa todistusta, saatat ihmetellä. miksi he eivät ole täynnä vihaa. Sama pätee niihin puheenvuoroihin, joita kuulemme niiltä vanhemmilta, jotka ovat menettäneet poikiaan ja tyttäriään Israelin sodissa. Kyllä, he muistavat ja itkevät, MUTTA he eivät vihaa. Suru on polttanut kaiken sen pois. Monia holokaustista selvinneitä on siunattu pitkällä elämällä. ”Meidän taivaallinen Isämme jättää useinkin vaille huomiota tämänhetkisen tasomme täydellisyyden suhteen – lopullisen, tulevan täydellisyytemme hyväksi.”
Taas tällä viikolla hälytysireenit taas ulvovat koko kansakunnan yllä. Ja jälleen kerran seisomme huomioasennossa. Sillä kertaa muistamme kaatuneita sotilaitamme ja terrorin uhreja. Israel syntyi vastoin kaikkea todennäköisyyttä; moderni kansakunta syntyi yhdessä päivässä! Niin Jesaja 66:8 ennalta kertoi.
Vuodesta 1948 lähtien Israel on muovannut kukoistavat diplomaattisuhteet niihin kansakuntiin, jotka aiemmin olivat sen katkeria vihollisia. Israel on siunannut koko maailmaa täyttäen sen Jumalan Sanan hedelmällä; Messiaalla, peltojensa sadolla, mielensä ja sydämensä hedelmillä; keksinnöillä niin lääketieteen kuin teknologian aloilla. Kuten profeetat ennalta kertoivat.
Ystävät, vielä lopuksi: muistetaan, mitä George Beverly Shay usein lauloi:
”Pidän mieluummin omanani Jeesuksen kuin hopeaa ja kultaa…
Jos sydämeni on herkkä, se on herkkä Hänen ikuisille suunnitelmilleen ja päämäärilleen. Mitä tahdon saada elämääni? Tavoittelenko suuria itselleni?
Vai yritänkö olla suuri henkilö?
Entäpä jos sanoisin: ”Haluan Sinut, Jeesus; haluan enemmän Sinua elämääni.”
Minun on hyvin tärkeää muistaa, mistä tulin. Muistan ne ihmiset, jotka pitivät minusta huolta ollessani kaikkein haavoittuvimmillani. Muistan pienten alkujen päivät – ja kiitän. Tiedän, että se mitä läpikävin ja elin silloin, sitä Israel yhä läpikäy ja elää nykyään. Rukoilisitteko Israelin puolesta ja siunaisitteko Israelia?
Muistattehan: Jos rakastat Häntä, rakastat Hänen kansaansa Israelia.
Nauttikaa Vera Lynnin esittämästä kuuluisasta laulusta II maailmansodan ajalta. Muistakaa niitä ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka eivät tunne rauhaa; etenkin juutalaisia ja arabeja, jotka ovat ”pisimmän sodan” kourissa.
Teitä aina siunaten