Shabbat shalom jokaiselle ja kaikille!
Tänään, tammikuun 27. päivänä 2022 on kansainvälinen holokaustin muistopäivä. ”Ei koskaan enää” on kovin banaali, eihän se todella merkitse mitään… koska sitä tapahtuu jälleen. Tietämättömät öykkärit kautta maailman käyvät juutalaisten kimppuun, vai pitäisikö minun sanoa ”ilmeisten juutalaisten kimppuun”. Mikä vastenmielinen ilmaus, vaikka juutalaiset ovat taistelun eturintamassa valtiomiehille sopivalla tavalla sonnustautuneina. Tällä ei ole mitään tekemistä heidän pukeutumistapansa kanssa. Jälleen kerran on sosiaalisesti hyväksyttävää piikitellä, pilkata ja vahingoittaa juutalaisia.
”Olemme vahvoja, koska meillä nykyään on Israel.” Merkityksettömiä sanoja, jos tietää mitäänkään tästä hämmästyttävästä maasta; maasta, joka nykyään on tähtäyskohta niille, jotka valitsevat katseen kääntämisen pois heistä, jotka ovat todellisia sorron ja vihan harjoittajia. Voisin jatkaa loputtomiin, mutta te lopettaisitte lukemisen. Emme ole ainoita vainottuja, mutta juutalaisia on johdonmukaisesti vainottu Aabrahamin ajoista lähtien!
Wannseen konferenssi päätti paholaismaisesta ”lopullisesta ratkaisusta”.
Jonathan Tobinin alkuperäinen englanninkielinen kirjoitus löytyy osoitteesta JNS.org.
Jonathan Tobin
”Oli suuri päivä israelilaiselle diplomatialle, kun ensimmäistä kertaa YK:n yleiskokous antoi julkilausuman, jota sponsoroi juutalaisvaltio, ja se sai lähes maailmanlaajuista tukea. Julkilausuma hyväksyttiin tammikuun 20. päivänä eli Wannseen konferenssin 80-vuotispäivänä; konferenssin, jossa natsien byrokraatit kokoontuivat suunnittelemaan pikkutarkasti Euroopan juutalaisten hävittämisen teollisella teurastuksella. YK:n toimenpide kehotti maailmaa omaksumaan selkeän määritelmän antisemitismistä, jonka International Holocaust Remembrance Alliance, IHRA, (Kansainvälinen holokaustin muistoallianssi) on esittänyt. Määritelmä antisemitismistä sisältää holokaustin kiistämisen ja keinoja sen nujertamiseksi. Hankkeen menestyksen takana, jota vastaavanlaisella symbolismilla sponsoroi Saksa ja viime kädessä yhteensä 112 muuta maata, oli ollut Israelin YK-suurlähettiläs Gilad Erdan. Hänen listallaan tämä oli ensiarvoisen tärkeää, ja kova työ kantoi hedelmää. Ainoastaan yksi yleiskokouksen 193 jäsenmaasta – Iran – vastusti sen läpimenoa ilman tarpeellista nimenhuutoäänestystä.”
Winston Churchill nousi esiin, kun toiset eivät niin tehneet, ja hän johti Britannian ja sen kansainyhteisön rangaistussotaan, koska oli oikein tehdä niin. Kanada oli mukana alusta pitäen; mukana oli viisi miestä Jayn ja minun perheistäni. Yhdysvaltain presidentti Roosevelt vältteli päätöstä kolme pitkää vuotta ennen Yhdysvaltojen mukaantuloa. Marcel Marceau, yksi monista sankareista, juutalainen nuori mies, eli piiloutuneena ja tehden yhteistyötä Ranskan vastarintaliikkeen kanssa II maailmansodassa. Hän pelasti satoja ja epäsuorasti tuhansia
juutalaislapsia opettamalla heille eloonjäämistaitoja ja salakuljettamalla heitä Euroopasta, jolla ei ollut tulevaisuutta. Hän kutsui mimiikkaa hiljaisuuden taiteeksi ja hän esiintyi ammattilaisena yli 60 vuoden ajan eri puolilla maailmaa. Ensimmäisen suuren esiintymisensä hän piti 3 000 katsojan joukolle Pariisin vapautuksen jälkeen elokuussa 1944. (Wikipedia)
Haluan teidän kuulevan Richard Dimbelby raportin. Se on kaikkein kauhistuttavin koskaan kuulemani raportti shoasta Bergen-Belsenin vapautuksen ajoilta.
Milloinka edellisen kerran nousit esiin ja sanoit: JO RIITTÄÄ? Israelin ulkoministeri Yair Lapid antoi tämän todistajalausunnon Mauthausenin keskitysleirin mailla Itävallassa kansainvälisenä holokaustin muistopäivänä siellä huhtikuussa 1945 murhatun Bela Lampelin lapsenlapsen ominaisuudessa. ”Tulin tänne tänään muistuttamaan maailmalle, ettei Bela Lampel ollut numero. Hän oli minun isoisäni. Hän rakasti kaunista vaimoaan. Hän kävi jalkapallo-otteluissa poikansa, minun isäni, kanssa. Hän tilasi mielellään omeletin kotiaan lähellä olleessa kahvilassa. Hän ei milloinkaan tehnyt väärin ketään kohtaan tai vihannut ketään. Hän ei ollut maailman silmissä merkittävä mies. Hän oli vain… juutalainen. Hän lempinimensä oli Viisas-Bela.
SS-sotilas haki Belan tämän omasta kodista keskellä yötä vaimon ja lapsen, isäni 12-vuotiaan Tommyn nähden. Belaa kuljeteltiin leiriltä leirille, kunnes hän päätyi tänne. Natsit tiesivät jo silloin, että olivat hävinneet sodan. Heidän mahtava sotakoneensa, Saksan armeija oli lyhistynyt. He tarvitsivat jokaisen sotilaan, jokaisen leipäviipaleen, jokaisen kiväärin – ja siltikin he jatkoivat juutalaisten tappamista aivan viime hetkiin asti. Isoisä Bela lähetti minut tänään tänne omasta puolestaan: juutalaiset eivät ole antaneet periksi. He ovat muodostaneet vahvan, vapaan ja ylpeän juutalaisvaltion. Minä olen niiden lapsenlapsi, jotka poistettiin. Natsit ajattelivat olevansa tulevaisuus ja he luulivat juutalaisten olevan jotain vain museoista löytyvää. Sen sijaan juutalaisvaltio ON tulevaisuus ja Mauthausen on museo. ”Lepää rauhassa isoisä, Sinä voitit.””
Nykyään, kaikkialla maailmassa, eloonjääneet ovat muodostaneet perheitä, jotka kantavat heidän tarinaansa eteenpäin, niin ettei heitä unohdeta. Löytyy niitä, jotka ovat rakentaneet sata jälkeläistä käsittäviä perheitä, ja toisin kuin omat vanhempansa ja isovanhempansa he voivat nauraa ja leikkiä jälkeläistensä kanssa. Lopullinen ja suurin kosto on säilyä hengissä ja kukoistaa. Israelia ei tehnyt shoa, holokausti. MUTTA maa on elävä todiste siitä, että samoin kuin gettojen juutalaiset partisaanit taistelivat, mekin osaamme seistä ja kääntää vihollistemme myrkylliset nuolet, valheet ja ohjukset heitä itseään vastaan. Tämä ihmeellinen maa todistaa: meitä ei voi nujertaa. Meidän Rawlingsien täytyy vielä lisätä tähän: elävä Jumala, HERRA JUMALA, Israelin Jumala ELÄÄ ja niin mekin!
Lontoolaisten lasten oli määrä pitää shoan 75-vuotismuistojuhla, mutta covid esti sen. Siitä häiriintymättä lapset tekivät nauhoituksen kotoa käsin.
Meidän sukupolvemme ei ole valmistellut lapsiaan ja lapsenlapsiaan ymmärtämään menneisyyttä voidakseen puolustautua tulevaisuudessa, joka vaikuttaa olevan niskassamme tai aivan kulman takana. Tässä on syytä kyyneliin ja katumukseen. Pyydän vakavasti, että kerrotte lapsillenne tarinoita. Ei heitä pelotellaksenne vaan antaaksenne heille tietoa menneestämme ja siitä, miten nousimme tuhkasta. Yair Lapid seisoi ylpeänä isoisänsä kuolinpaikalla ja julisti: ”Viisas-Bela, Sinä voitit. ”
Meidän yhdeksästä lapsenlapsestamme kuudella on isoisovanhemmat, jotka kuolivat holokaustissa ja kaksi heidän isovanhemmistaan elää nykyään. Koolulam-järjestö kokosi yhteen holokaustista eloon jääneitä ja heidän perheitään laulamaan ”Chai Chai Chai” [Elää, elää, elää] livenä. Niin he tekivät kaikista esteistä huolimatta.
Israelin profeetat kuuntelivat Kaikkivaltiaan sydäntä. Hesekiel näki Jerusalemin verissään ja julisti:
”Ja näin oli sinun syntymäsi:… Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: ‘Sinun pitää elämän’ — niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: ‘Sinun pitää elämän, …”
Hesekiel 16:4,5-6.
Profeetta Hesekiel näki kuivien luiden laakson ja profetoi: ”ELÄ!”.
Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa.
Hesekiel 37: jakeet 21 ja 28.
Hatikva – Toivo on Israelin kansallislaulu. Toivo uskoo tulevaisuuden aina olevan parempi. Toivo, tikva, auttaa heitä, jotka selvisivät hengissä shoan kauhuista viettämään ihanaa elämää täällä toivon maassa. Nuoret miehet ja naiset Israelin puolustusvoimissa ovat Israelin ja juutalaisen kansan tulevaisuus heidän kulkiessaan eteenpäin maailmaan sellaisen luottamuksen varassa, jota menneet sukupolvet eivät koskaan saavuttaneet.
Sanoessamme ”Ei koskaan enää”, muistetaan, että meidän on tarkoitettava sitä. Meillä on ollut 77 vuotta aikaa oppia miten. Erityinen kiitos Sheila Raviville tekstikatkelmista.
Perheemme lähettää rakkaudelliset sapatinrauhan toivotukset Jerusalemista. Tuettehan jokaista israelilaista, jonka tiedätte asuvan Israelissa.
Dr. Meridel Rawlings Ph.D. Box 84156, Mevasseret Zion, 9079097 Israel.
Meidät löytää YouTubesta ja Facebookista osoitteesta