Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. Hesekiel 37:21-22 [Korostetut kohdat heprealaisessa Raamatussa suomen kielestä puuttuvassa aikamuodossa, futuurissa. Suom. huom.]

Näitä juutalaisille annettuja, ikuisia sanoja edustaa vasemmalla näkyvä oliivipuu. Siirsimme sen puutarhaamme 20 vuotta sitten. Se muistuttaa jatkuvasti noista jakeista. Minkä Raamatusta löytyvän jakeen otat tänään ikiomaksi jakeeksesi?

Tänä keväänä löysin tuon puun alta oliivin, josta oli kasvanut taimi. Siirsin sen varoen toiseen paikkaan kasvamaan. Näet sen oikeanpuoleisessa kuvassa. Taimessa on jo kaksi haara ja se on täynnä elämää. Tänä vuonna oliivi-, granaattiomena- ja viikunapuut ovat kukkuroillaan hedelmiä. Sadonkorjuusta tulee huikea. Jay ja minä toteamme kiitollisin mielin, että suurin aikaansaannoksemme koostuu monille muille hyödyksi olevista neljästä pojastamme

Jotta emme unohda…

Täällä Israelissa holokaustin muistopäivä on raju ja kaunistelematon osa historiamme kulkua.  [Euroopassa muistopäivää vietetään tammikuun lopussa.] Pysähdymme katselemaan menneeseen ja muistelemaan. Muistopäivä alkaa illalla sireenien kutsuessa kaikkia israelilaisia nousemaan seisomaan suorassa sotilasasennossa ja pohdiskelemaan natsihistorian vastenmielistä aikakautta. Nykyäänkin miljoonat juutalaiset kantavat näkymättömiä haavoja, jotka vaikuttavat heidän lapsiinsa ja lastenlapsiinsa. Meillä on 5 lastenlasta, joilla on isovanhempia, jotka elivät ja kuolivat tuon ajanjakson kestäessä. Ja monien muiden kohdalla oli isiä, enoja ja isovanhempia, jotka palvelivat II MS:n Liittoutuneiden joukoissa. Nykyään Israelissa elää yhä 250 000 holokaustista selvinnyttä ihmistä, elävää todistetta noista julmuuksista…

Ehdotankin, että opetat ja lisäät perheesi tietämystä näyttämällä heille [Christian Duguayn] filmin ‘Bag of Marbles’, alkuperäinen nimi: Un sac de billes (eli Marmorikuulapussi), joka kertoo tositarinan hengissä selvinneestä pariisilaisperheestä. Toinen katsomisen arvoinen on [Niki Caron] filmi ‘The Zoo Keeper’s Wife’ (eli Eläintarhanpitäjän vaimo). Tämä täynnä jännitystä oleva filmi pitää katsojan tiiviisti otteessaan kaksi tuntia. Vielä lisää tietoa saat lukemalla Jane Marksin kirjan ‘The Hidden Children’ (eli Kätketyt lapset).

Jom Ha Zikaron, Kaatuneiden muistopäivä 

Seuraavalla viikolla sireenit soivat meille jälleen. Sillä kertaa syynä olivat 24 544 Israelin kaatunutta sotilasta, jotka menettivät henkensä taisteluissa, sekä yhä jatkuvan terrorin siviiliuhrit, joita on sylilapsista vanhuksiin. Sytytimme muistokynttilöitä, jotka paloivat 24 tuntia. Sinä aikana kerroimme tarinoita eri aloilla työskennelleistä sukulaisista; itkemme itkevien kanssa. Tänä vuonna yllämme kaareutuvalla taivaalla oli valtavasti toimintaa. Rauhattomuus, hävittäjien ja helikoptereiden jylinä kävi hermoille. Israel tuhosi Iranin vähitellen ja varkain kokoaman kuolettavien aseiden varikon Damaskoksen lentokentän läheltä. Nuo aseet oli korvamerkitty Libanonin Hizbollahille israelilaissiviilejä vastaan käytettäviksi. Hamaskin ampui raketin Israeliin. Israel ei torku eikä nuku. Kyseessä on siis sotatoimialue; muistathan sen rukoillessasi.

Israelin 69. itsenäisyyspäivä alkoi auringonlaskusta toukokuun 2. päivänä. Elämme nyt 70. vuottamme… Kadut täyttyivät niin nuorista kuin vanhoista, jotka tanssivat menneiden aikojen israelilaislaulujen tahtiin ja iloitsivat! Poikamme lähtivät Mahane Jehuda -torille nauttimaan yhteisön riemullisista tansseista ja upeista voittosävelmistä. David, joka yhä toimii filmintekijänä, laatii joka vuosi filmin aiheena jokin yhteisö, joka visuaalisin keinoin auttaa meitä arvostamaan maasta maksettua hintaa. Davidin vaimo Adi suunnitteli oppilailleen koreografian, joka esitettiin Herzelvuorella.

Jay ja minä vietimme 49-vuotishääpäiväämme… Jay sanoo: ”Meridel saa yhä sydämeni hakkaamaan hurjaan tahtiin!” Niinpä, jätimme taaksemme hyvän elämän Kanadassa vuonna 1969. Emme sitä kadu!

Hyvin harvoin olemme koolla perheenä. Toiseksi vanhin poikamme Chris tuli luoksemme Helsingistä, Suomesta näiksi muistojen ja juhlien päiviksi. Miten riemullista aikaa saimmekaan viettää. Mielipuuhaamme on jutteleminen!

Kuvassa vasemmalla edessä David, seisomassa Josh, Chris, Jay ja Daniel.

Katso, kuinka hyvää ja suloista on, ettäveljekset sovussa asuvat! Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi. . Psalmi 133 jakeet 1 ja 3.

Viimeisenä asiana, rakkaat ystävät, vielä rukouspyyntö: Lupasin pitää teidät tilanteen tasalla Jayn voinnin suhteen. Hän EI voi hyvin. Hänet otetaan uudelleen sisään Share Tzedek -sairaalaan toukokuun 10. päivänä. Siellä hänelle tehdään kattava sydäntutkimus. Koska Jayn sydämessä ei ole sinus-lyöntiä (tätä lyöntiä kutsutaan myös sydämen tahdistajaksi), häneen ei voida soveltaa ablaatioksi kutsuttavaa menetelmää. Tarkempaa tietoa asiasta löytyy netistä. Voitte arvata, että me perheenä olemme huolissamme ja pidämme yllä jatkuvaa rukousvartiota.

Jayn sydänlääkärit sanovat, että heidän on pysäytettävä ja käynnistettävä hänen sydämensä uudelleen. Tällä toimenpiteellä he toivovat saavuttavansa säännöllisen sydämenlyönnin. Vuorossa on neljäs yritys. Me pyydämme Taivaalliselta Isältämme uutta sydäntä.

Kiitos sähköpostiviesteistä ja myötäelävistä kirjeistä. Kyllä, tarvitsemme rukouksianne ja tukeanne enemmän kuin milloinkaan aiemmin. Koska Israelin taloustilanne on varsin vahva, ovat Kanadan ja Yhdysvaltain dollarit suhteessa hyvin heikkoja; 1 Kanadan dollari vastaa 2,5 sekeliä ja 1 Yhdysvaltain dollari vastaa 3 sekeliä. Meidän tilanteessamme oleville ihmisille arjen peruslaskujen maksaminen on hyvin vaikeaa. Kiitos kaikille teille, jotka haluatte ojentaa auttavan käden.

Runsaita siunauksia toivottaen 

Meridel, Jay, David, Chris, Josh ja Daniel Rawlings