Shalom kallisarvoiset ystävät!
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon. Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi. Niiden ääni ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maan piirin ääriin. Psalmi 19:2-5 RK
Viime yönä näin unessa olevani taivaassa. Minulla ei ole sanoja, joilla edes yrittää kuvailla kokemaani elävää kauneutta. Taivas on upea valtakunta, mahtava maailma tai kuningaskunta. En nähnyt pyhää kaupunkia. Tuo harmonian maa sykkii täydellisyyttä ja elämää. Lempeät tuulenvireet täynnä kukkien tuoksua leijuivat ympärilläni. Kaikki siellä sykkii elämää. En saanut irrotettua silmiäni alati muuttuvasta taivaasta ylläni. Pehmeät värisävyt liikkuivat kuin meren virtaukset. Jokainen vivahde loi oman harmonisen soinnin kyyhkysen lennellessä niiden keskellä luoden värin ja äänen sinfoniaa. Olin lumoutunut virtauksista ja syvyyksistä vai pitäisikö sanoa korkeuksista. Lausahdin HÄNELLE, joka oli tuonut minut tuohon paikkaan: ”Siis tämän vuoksi kukaan ei halua lähteä pois taivaasta. Sitten kuulin huudahtavani: ”Minulla on vielä tehtäviä töitä!”
Aika juhlia hanukkaa, VALOJEN juhlaa!
Käsillä on hanukka-aika. Laitamme ikkunalaudoille tuoreita seetrinoksia puutarhasta ja poltamme suuren määrän pieniä tuikkuja. Kahdeksan illan ajan sytytämme tuikkuja ja nautimme perheestä. Muistelemme makkabealaisjuutalaisten 7 vuotta kestänyttä kapinaa, jota he kävivät seleukien ja pakanallisten kreikkalaisten tyranniaa vastaan vuosina 167-150 eaa. Jerusalemin Temppeliin, jonka Ezra ja Nehemia sekä Babylonian karkotuksesta palanneet olivat jälleenrakentaneet, oli pystytetty Zeuksen patsas. Alttareilla uhrattiin sian verta. Miksi sitten välittää asiasta enää nykyään? Koska meidän ei milloinkaan tule unohtaa antisemitismin kirousta. Tällä hetkellä sitä tihkuu esiin eri puolilla maailmaa enemmän kuin ennen toista maailmansotaa. Historia, niin mennyt kuin nykyinenkään, ei koskaan salli juutalaisten unohtaa mitä oli ja mitä on! Historia on osoittanut tavallisten kansalaisten kaikissa kansakunnissa aina olleen pahaa juonivien armoilla; noiden hullujen, pahojen ja rumien armoilla.
Nykyisin me kaikki olemme koronan kourissa; rajoitusten sekä ylistyspaikkojemme toimintaa karsivien ja sulkevien toimenpiteiden kourissa. On täydellinen aika juhlia vapautustemme ajankohtia: hanukkaa ja joulua.
Joulu on suurin valon juhla!
Pakanoiden Galileassa, kansa, joka vaelsi pimeydessä on nähnyt suuren valon. Ne, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, heidän ylleen on loistanut valo. Valo, jonka on määrä tuoda ilmestys pakanoille ja (Jumalan) kirkkaus Israelin kansalle. Jesaja 9:1, Matteus 4:16, Luukas 2:32 RK
Lähdetään vaeltamaan muistojen poluille
Muistellaan erityisiä jouluhetkiä. Mitä muistuu mieleen?
Minä muistan isoveljeni Donnien. Teimme kaiken yhdessä.
PHOTO. Hän kutsui minua nimellä Memo.
Äiti muutti tavallisen elinympäristömme erityiseksi koristeilla, joulukuusella, tuoreilla kynttilöillä ja valoilla. Pakkasukko maalaili huurteella herkkiä pitsikoristeita ikkunoihimme.
1945 Raapustimme joulupukille omat yksinkertaiset kirjeemme, joissa oli yksi toive. Äiti nosti suuren valurautahellan irtolevyä, ja me pudotimme omat lappusemme leikkien kuljetettaviksi. Äiti vakuutti niiden lentävän savupiipun kautta Pohjoisnavalle. Lapsenomaisen yksinkertaisesti uskoimme siihen. Syvimmin mieleeni painunut lahja oli musta nukke, jonka sain ollessani 4-vuotias. Isoäiti antoi minulle lapsille sopivan runokirjan ollessani 5-vuotias. Ollessani 9-vuotias hän antoi minulle smaragdisormuksen.
1946 Muistan Isoisän maatilan paksun lumen peitossa. Hänen suuri yllätyksensä oli vanhanaikainen rekiajelu. Meidät peiteltiin nenänpäätä myöten karhuntaljoihin. Kysyttyään meiltä oliko kaikki valmista hän maiskautti kuuluvasti, heilautti ohjaksia ja komensi hevosta sanoilla. Hevonen lähti vetämään, ja me ajelimme peltojen ja laaksojen halki talven ihmemaassa. Hiljaisuuden rikkoivat vain hevosen valjaiden kilisevät messinkikulkuset ja reen jalasten äänet niiden suihkiessä jään ja lumen poikki. Tuon kauniin kokemuksen muisteleminen lämmittää yhäkin. Se on syöpynyt ikiajoiksi mieliimme ja sydämiimme.
1948 Otimme varoen esiin hauraat joulukoristeet. Äiti muistutteli meille, että jotkin niistä olivat peräisin hänen lapsuuskodistaan ja siten vanhempia kuin me lapset. Asuimme silloin Yukonissa ja lunta kertyi aina ikkunalautojen korkeudelle. Käytimme lämpimiä turkisvuorattuja, paikallisten asukkaiden vaatteita.
1952 Veljeni johti meidät Itä-Kanadan lumiseen metsään kaatamaan täydellistä joulukuusta. Skotlanninpaimenkoiramme loikki edellä ja haukkui innostuneena. Kiskoimme kuusen kotiin pulkallamme.
Autoimme Äitiä leipomaan monta tusinaa pikkuleipiä. Talon täyttikin raikas ja tuore kuusen tuoksu, johon sekoittuivat suloiset itämaiset kanelin ja muskotin aromit. Isä toi laatikoihin pakattuja pieniä japanilaisia tangeriinimandariineja, jotka oli yksitellen kääritty silkkipaperiin.
1950 – 1953 Juhla-ajan aloittivat vanhanaikaiset koulun ja kirkon järjestämät konsertit. Muistan ilolla runojen lausumisen ja laulujen esittämisen. Näyttelimme vuosien ajan kertomuksen Jeesuksen syntymästä ja esitimme lampaita, paimenia, Itämaan tietäjiä, enkeleitä ja peräti Joosefia ja Mariaa. Jokainen lapsi oletti ja odotti saavansa erityisen narulla kiinnisidotun ruskean paperipussin. Se oli täynnä kotitekoisia suklaakinuskeja, inkivääripikkuleipiä, lihapiirakoita, toffeeta, pähkinöitä. Pussin pohjalla oli lisäksi aina iso appelsiini.
1956 Isoäidin pyöreä tammipöytä notkui runsaiden juhlatarjoomusten alla. Muistan, että tuon vuoden itse kasvatettu kalkkuna painoi yli 20 kiloa. Ihan totta. Se piti halkaista kahtia, jotta se mahtui Isoäidin puu-uuniin. Hänen leipomansa hedelmäkakut, vaalea ja tumma, jotka olivat 15 senttiä korkeita ja joita peittivät marsipaani ja punaiset maraschinokirsikat, olivat hyvin meheviä ja herkullisia.
1974 Jay ja minä asuimme Etelä-Ranskassa kylässä nimeltä Carros. Paikka oli 1200-luvulta peräisin oleva kivirakenteinen kylä, joka seisoi 1000-luvun linnan raunioilla. Tuona lumisena jouluaattona vierainamme oli Pariisissa opiskelevia ranskankielisestä Kanadasta
kotoisin olevia nuoria. He toivat mukanaan ranskankielisiä laulujen sanoja sekä huilun ja ehdottivat, että lähtisimme ulos laulamaan joululauluja. Sytytimme kynttilöitä ja lähdimme laulaen kuljeskelemaan kylän kivisiä katuja. Vaikka tuo ahdasmielinen kylä olikin roomalaiskatolinen ja siellä puhuttiin oksitaania, ikivanhat puuovet avautuivat. Useimpien ihmisten ilmeistä kuvastui hämmästyneisyys heidän havaitessaan länsimaalaisten laulavan sikäläisten omia ikivanhoja sävelmiä. Kasvojen ilmeet pehmenivät välittömästi. Meille tarjoiltiin hehkuviiniä ennen kuin jatkoimme matkaa. Ikivanhat joululaulut toistivat suurinta koskaan kerrottua tarinaa ja ne siunasivat meitä kaikkia.
1975 Pienet poikamme pyysivät lahjaksi Matchbox-autojen sarjaa. Jayllä ja minulla ei ollut ylimääräisiä rahoja sellaisen lahjan hankkimiseen, mutta rukoilimme. Viikko ennen joulua Monacon prinsessa Grace piti kuuluisan joulubasaarinsa. Monacolainen ystävämme oli kutsunut meidät. Hänen kauttaan tapasimme paikallisia amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä, joilla oli teini-ikäisiä lapsia. Vierailimme lyhyesti heidän luonaan ja perheen poika veti Jayn sivuun ja sanoi: ”Haluaisin antaa koko Matchbox-kokoelmani autot ja rekat lapsillenne.” Jouluaamuna kaksi pientä poikaa – David ja Chris – herättivät meidät riemunkiljunnallaan. Pienen joulukuusen alla oli kymmenittäin minikokoisia autoja ja rekkoja sekä täysi kokoelma pienoishahmoja. Kiitokset sille teini-ikäiselle, joka kuuli pienen hiljaisen äänen. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää… Matteus 12:35 RK
1978 Siihen mennessä asuimme jo Israelissa, Haifassa. Jayn Äiti ja Isä tulivat Kanadasta vierailulle. Naapurimme, Technion-yliopiston matematiikan laitoksen johtaja, professori Shmuel tuli vaimoineen luoksemme jouluaattona. Hän kertoi uhkarohkeista seikkailuistaan toisen maailmansodan aikana, jolloin hän oli pelastanut juutalaislapsia Marseille’n sataman kautta.
Hän piti kovasti joululauluista, joten soitimme hänen suosikkejaan. Hän pyysi aina vielä yhtä lisää. Yöllä kello yhden aikaan olimme uupuneita, mutta emme halunneet olla töykeitä. Shmuel piti uskosta todistavista tarinoistamme ja kertoi itse: ”Olin vuoden 1948 itsenäisyyssodassa ampujana, joten olen kuuro toisesta korvastani.”
Jay teki ehdotuksen: ”Voisimmeko rukoilla Sinun puolestasi. Jumala parantaa sinut.” ”Rukoilisitteko?”
”Kyllä, ilman muuta! Mielellään.”
Jay kosketti molemmilla kämmenillään Shmuelin päätä ja pyysi hyvin yksinkertaisesti parantumista. Minä yhdyin ääneti rukoukseen olohuoneen toiselta puolelta.
Shmuelin siniset silmät rävähtivät auki. ”Minä pystyn kuulemaan!”, hän huudahti hämmästyneenä ja nieleskeli silmien kostuessa. Rauhoituttuaan hän sanoi: ”Kiitos, todah rabah.”
Tuo vanha parkkiintunut professori oli ihan hämmästyksissään. Hän suitsi tunteensa kirein ohjin, toivotti meille kaikille pikaisesti hyvää illanjatkoa ja kiirehti kotiin.
Jouluaattona Jerusalemissa israelilaiset tulevat sankoin joukoin kristittyjen pitämään joululaulujuhlaan Christ Church -kirkkoon, Jaffa-portin sisäpuolelle. Olemme huomanneet juutalaisten mielellään tulevan lähelle niitä, jotka viettävät juhlaa, on sitten kyse kalkkunaillallisista tai konsertista.
Joulu ja hanukka osuvat päivämääriin, jotka ovat usein lähellä toisiaan. Pidämme avoimien ovien päiviä ja monet israelilaiset tulevat nauttimaan pienen ”kipollisen hyväntahtoisuutta”. Heidän joukossaan on monia poikiemme entisiä armeijakavereita.
Yhtenä vuonna ystävämme Joe oli pukeutunut Pähkinänsärkijän makeishaltijattareksi ja Daniel vihreäksi Grinch-hahmoksi. He uhkasivat ryövätä lastenlasten lahjat. Kokoonnumme takan ympärille ja luemme katkelmia joulukertomuksesta. Sydämet lämpenevät aina, eikä kukaan tahtoisi lähteä pois.
Joulu on anteliaan jakamisen aikaa – on se sitten kätevän helppoa tai ei. Aina löytyy tapa siunata ja juhlia. Sydämeni on täynnä tunnetta muistellessani noita aikoja. Kestävien muistojen varastohuone auttaa lämmittämään synkkiä talvipäiviä. Lähetämme sitä rakkautta teille kallisarvoiset ystävämme ja tukijamme. Kiitos, että kuljette kanssamme.
Rukoilkaa elämäänne liittyvien miesten puolesta heidät nimeltä mainiten
Jumala on laskenut sydämelleni, että tulee rukoilla erityisesti niiden miesten puolesta, jotka liittyvät elämäämme. Joka puolella miehet ovat hyökkäysten alaisia, etenkin uskovat, pyhittäytyneet ja kunnolliset miehet. He ovat usein aliarvostettuja. Ensiksi pyydän Jeesusta lujittamaan elämääni kuuluvia miehiä. Jay ja minä luettelemme jokaisen nimeltä, yksitellen. Mainitsemme myös kaupungit, missä he elävät. Sitten pyydämme Jeesusta siunaamaan kunkin miehen sydäntä. Lausumme tuntemiemme eri puolilla maailmaa elävien miesten nimet ääneen. Kuulostaa varmaankin heiveröiseltä ja hölmöltä! Mutta tunsimme vahvaa voitelua ja uskomme voimistumista niin tehdessämme.
Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt. Hesekiel 22:30 RK
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus … Jesaja 9:5 RK
Ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Luukas 21:26 RK
… ja pane alati toivosi Jumalaasi [odota jatkuvasti Jumalaasi] Hoosea 12:7 RK
Hyviä uutisia Nepalista!
Kiitos jokaikiselle hiljattain nepalilaista adoptiotytärtämme Indiraa lahjoituksin rohkaisseelle. Hän kirjoitti:
”Rakas Papa, kiitos hyvin paljon CAN – Change Action Nepal (muutos -toiminta -Nepal ) -järjestön saamasta 1 500 Sveitsin frangin summasta. Suunnittelemme ostavamme palan maata ja rakentavamme oman turvakodin. Tytöt ja minä rukoilemme Sinun ja Maman ja koko palvelutyön puolesta. Monin rakastavin terveisin ja rauhantoivotuksin!” Indira
Alla osoite viime kuun Nepalia koskevaan Pieni hiljainen ääni -kirjeeseen. Lähetättehän sen ainakin yhdelle ystävistänne. Autattehan meitä ostamaan tontin ja rakentamaan turvakodin Nepaliin.
Ystävät, tarvitsemme kaiken mahdollisen taloudellisen tukenne. Voitte tehdä lahjoituksen suoraan Change Action Nepal -toiminnan nettisivuilta osoitteessa www.changeactionnepal.com