Pieni hiljainen ääni Helmikuu 2021
SShalom, kallisarvoiset ystävät! Niin kauan kuin voin muistaa olen aina pitänyt hyvistä näköaloista. Jonkin minussa tarvitsee ”nähdä ulos”. Löysin meitä kaikkia ympäröivän luovan, elävän maailman. Luonnon kauneus puhuu minulle ja siunaa minua. Koska kasvoin Kanadan preerioiden avarilla lakeuksilla, minua kiehtoi laajojen vehnäpeltojen vastaus leikkiville kesätuulille. Pystyt viljan tähkäkorret liikkuivat lempeitä, vyöryviä aaltoja muistuttavina muotoina kuin pysytellen jonkin näkymättömän orkesterin tahdissa. Lännessä päin olevat tummat, laivastonsiniset Kalliovuoret lumihuippuineen saivat aikaan ihailevaa kunnioitusta. Nämä kokemukset ja muutkin viittoilivat minulle kutsuen tutkimaan maailmaa paljon laajemmalti kuin vain pienen valkoisen vuorilaudoitetun talomme verannan ja puutarhan osalta. Nykyisin kyky ”nähdä” alkaa Jumalan pelkäämisestä tai Jumalan kunnioittamisesta. Minulle se on viisauden alku. Monia puolijumalia tepastelee nykyään ympäriinsä ja me jäämme puutteenalaisiksi. Hiljaisten hetkien löytäminen auttaa keventämään tämänhetkistä eristyksen tilaa. Se auttaa minua muistuttamaan itselleni, että olen yhä osa Luojani loisteliasta maailmaa, jonka kauneus ulottuu äärettömästä aina rajalliseen asti. Hänen sormenjälkensä ovat nähtävissä kaikkialla. Tänä aamuna otin valokuvan kukkivasta mantelipuustamme. Sen suloiset, tuoksuvat ja valkoiset kukinnot ja upouudet lehdet puhuvat keväästä ja Jumalan ikuisista lupauksista omalle kansakunnalleen ja Israelin kansalle. Kyllä, meitä …