Kun sanon sanan ”maski”, mitä tulee mieleesi? Onko tämä kompakysymys? Ei. Minulla maskit olivat tuttuja, olenhan sairaanhoitaja. Käytin maskia leikkaussalissa tai työskennellessäni tarttuvien tautien parissa. Maskin käyttäminen oli yksinkertaisesti normaalia menettelyä. Nykyään kaikki maailman ihmiset ovat käyttäneet maskia yli vuoden ajan. Ostan halvimpia ja yleisimmin käytössä olevia paikallisesta supermarketista. Minua ei häiritse, että omani ovat samanlaisia kuin useimmilla muilla. Panen maskin kasvoille lähtiessäni kotoa hoitamaan jokapäiväisiä rutiineja, eikä minuun vaikuta sen käytön pakollisuus. Sujautan sen taskuun kotiin palattuani. Hiljattain pojillani ja minulla oli tuotantopalaveri ja he ilmoittivat: ”Kun tuorein kirjasi nyt on julkaistu, sinun on tarpeen olla enemmän läsnä sosiaalisessa mediassa.” Tunsin oloni ahdistuneeksi, ja vastauskommenttini oli kielteinen. En kertonut heille syytä, koska tuossa tilanteessa en voinut tarkoin osoittaa alkusyytä. Aina kun kävimme samaa keskustelua ylleni tulvi irrationaalinen pelko. Se oli huolestuttavaa. Miksi minä pelkäsin ns. sosiaalista mediaa? Eikö se ole kaiken kaikkiaan nykymaailman tapa toimia menestyksellisesti? Asiasta käymämme viime keskustelu aiheutti minulle luisumisen paniikkimoodiin. Silloin totesin, että minun oli vetäydyttävä ja otettava aikaa vastauksien löytämiseen. Hiljentyessäni muistin olleeni nuorena tuskallisen yksityinen ja arka. Valitsin …

SShalom, kallisarvoiset ystävät! Niin kauan kuin voin muistaa olen aina pitänyt hyvistä näköaloista. Jonkin minussa tarvitsee ”nähdä ulos”. Löysin meitä kaikkia ympäröivän luovan, elävän maailman. Luonnon kauneus puhuu minulle ja siunaa minua. Koska kasvoin Kanadan preerioiden avarilla lakeuksilla, minua kiehtoi laajojen vehnäpeltojen vastaus leikkiville kesätuulille. Pystyt viljan tähkäkorret liikkuivat lempeitä, vyöryviä aaltoja muistuttavina muotoina kuin pysytellen jonkin näkymättömän orkesterin tahdissa. Lännessä päin olevat tummat, laivastonsiniset Kalliovuoret lumihuippuineen saivat aikaan ihailevaa kunnioitusta. Nämä kokemukset ja muutkin viittoilivat minulle kutsuen tutkimaan maailmaa paljon laajemmalti kuin vain pienen valkoisen vuorilaudoitetun talomme verannan ja puutarhan osalta. Nykyisin kyky ”nähdä” alkaa Jumalan pelkäämisestä tai Jumalan kunnioittamisesta. Minulle se on viisauden alku. Monia puolijumalia tepastelee nykyään ympäriinsä ja me jäämme puutteenalaisiksi. Hiljaisten hetkien löytäminen auttaa keventämään tämänhetkistä eristyksen tilaa. Se auttaa minua muistuttamaan itselleni, että olen yhä osa Luojani loisteliasta maailmaa, jonka kauneus ulottuu äärettömästä aina rajalliseen asti. Hänen sormenjälkensä ovat nähtävissä kaikkialla. Tänä aamuna otin valokuvan kukkivasta mantelipuustamme. Sen suloiset, tuoksuvat ja valkoiset kukinnot ja upouudet lehdet puhuvat keväästä ja Jumalan ikuisista lupauksista omalle kansakunnalleen ja Israelin kansalle. Kyllä, meitä …

Shalom kallisarvoiset ystävät! Toivotan siunattua vuotta 2021 joka ikiselle tätä kirjettä lukevalle. Mikä tässä uudessa vuodessa rohkaisee meitä?Minulle sellainen seikka on tunne mahdollisuudesta.”Asiat kyllä menevät parempaan päin…”“Pääsen tänä vuonna eteenpäin.”“Saatan valmiiksi muutamia niistä asioista, jotka olen työntänyt sydämeni syvyyteen.” “Maksan laskuni, jollain keinolla.”“Teen paremmin, olen parempi…” Entä Sinä? Toivottavasti luet tämän optimistisena ja toiveikkaana. Voiko olla totta, että vuosi sitten en edes ollut kuullut koronasta? Elin arkielämääni ilman hengityssuojainta ja käsidesiä? Halasin ystäviäni heidät tavatessani, annoin suukon lapsenlapsilleni ja söin yhdessä perheen kanssa sapattiateriaa. Tein ruokaostokset väenpaljouden keskellä kaupoissa ja tapasin muutamia ystäviä hyllyjen välissä kävellessäni. Oi, ne olivat vanhoja hyviä aikoja. Olemme selvinneet ensimmäisestä, toisesta ja jopa kolmannesta pandemia-aallosta. Traagista kyllä, yli miljoona rakasta läheistä on menetetty. Miljoonat ovat joutuneet lähes köyhyyteen, ja tilanne näyttää vain pahenevan. Jumalanpalvelukset ja lomat siepattiin meiltä, puhumattakaan rajoituksista liikkumisen rajaamisen ja rakkaiden luokse tehtävien vierailujen suhteen. Elämme parhaillaan vuoden pimeimpiä ja kylmimpiä viikkoja. Pandemia jatkaa jylläämistään. Kyllä, selviämme hengissä, ja eloonjääminen on hyvä juttu. Mutta jos olet kaltaiseni, haluat enemmän kuin vain selviytyä hengissä. Haluat kukoistaa, olla rehevä. …

Shalom kallisarvoiset ystävät! Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon. Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi. Niiden ääni ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maan piirin ääriin. Psalmi 19:2-5 RK Viime yönä näin unessa olevani taivaassa. Minulla ei ole sanoja, joilla edes yrittää kuvailla kokemaani elävää kauneutta. Taivas on upea valtakunta, mahtava maailma tai kuningaskunta. En nähnyt pyhää kaupunkia. Tuo harmonian maa sykkii täydellisyyttä ja elämää. Lempeät tuulenvireet täynnä kukkien tuoksua leijuivat ympärilläni. Kaikki siellä sykkii elämää. En saanut irrotettua silmiäni alati muuttuvasta taivaasta ylläni. Pehmeät värisävyt liikkuivat kuin meren virtaukset. Jokainen vivahde loi oman harmonisen soinnin kyyhkysen lennellessä niiden keskellä luoden värin ja äänen sinfoniaa. Olin lumoutunut virtauksista ja syvyyksistä vai pitäisikö sanoa korkeuksista. Lausahdin HÄNELLE, joka oli tuonut minut tuohon paikkaan: ”Siis tämän vuoksi kukaan ei halua lähteä pois taivaasta. Sitten kuulin huudahtavani: ”Minulla on vielä tehtäviä töitä!” Aika juhlia hanukkaa, VALOJEN juhlaa! Käsillä on hanukka-aika. Laitamme ikkunalaudoille tuoreita seetrinoksia puutarhasta ja poltamme suuren määrän pieniä tuikkuja. Kahdeksan illan …